Jouluaatto Pyhän Laurin kirkkomaalla

En ollut ajatellut kirjoittavani itselleni täysin tuntemattomasta nuorukaisesta. Jouluaatto muutti asian. Sain Vantaan reserviläisiltä kutsun Pyhän Laurin kirkon pienen sankarihautausmaan kunniavartioon. Tutustuessani paikkaan ennen vuoroani näin yhdessä kivessä elokuussa 1941 kaatuneen 18-vuotiaan nuorukaisen nimen. Nuoria poikiahan nämä ovat yleisesti ottaen kaikki, mutta tuo hautakivi kosketti tavallista enemmän.

Keski-ikäisen miehen vinkkelistä tunsin menehtymisen jotenkin tarpeettomana... Mikä sai pojan lähtemään vapaaehtoisena hyökkäyssodan lihamyllyyn? Olikohan hän innoissaan matkalla ratkaisemaan isänmaan kohtaloita? Ajattelin häntä nuorena poikana. Jos hän olisi saanut elää, hän olisi 89-vuotias. Vanhempi kuin minä. Mutta hän pysyy ikiajat poikasena, tällä hetkellä vanhimman lapseni ikäisenä.

En ole mikään meedio, vaikka noitasukua olenkin. Mutta nyt aika teki spiraalin. Ragnar Björkrothista tuli läheinen, jonka tunsin. Hän halusi kertoa jotakin. Samalla ymmärsin, etteivät hautakivet ole nimiluetteloita, vaan niiden takana on jakamattomia kokonaisuuksia, ikuisia ihmissieluja, jotka ovat siirtyneet näkymättömien todistajien joukkoon.

Päätin sukeltaa sota-arkistoon tutkimaan yhtä ihmistä. Ragnar syntyi 22. 9. 1922. Hänen palveluspaikkansa oli kranaatinheitinkomppaniassa (II Krh.J / JR 13), ja hän oli kuollessaan korpraali.

Kranaatinheitinkomppania alkoi pitää sotapäiväkirjaa 11.8. tullessaan rintamalle Tulemajärvelle yhdessä ruotsinkielisen rykmentin kanssa. Komppania tuli keskitysmarssilta kaksi kilometriä linjojen taakse alkuyöstä 12.8. Rykmentin piti tehdä hyökkäys Varloihin, kun sen komentaja jääkärieversti Hagelberg kaatui ilmahyökkäyksessä vihollishävittäjän konekiväärisuihkuun yhdessä vänrikki Kovaleffin kanssa. "En sorgens dag för vårt regemente", esikunnan kirjuri kirjoittaa. Komentajaksi nostettiin eversti Vaala.

Surua oli tulossa lisää, sillä JR 13:n sota oli vasta alkamassa. Seuraavana päivänä kranaatinheitinmiehet alistettiin I/JR 13:lle hyökkäystä varten. Rykmentin kaksi pataljoonaa lähti etenemään Varloin kylään. Vihollispartiot iskivät rykmentin sivustaan, ja pyrkiessään katkaisemaan selustayhteydet ne osuivat viimeisenä etenevään II Krh.J:n kanssa yhteen. Majuri Lindman kaatuu, tilanne on sekava. Tavoite kuitenkin saavutetaan.

Ragnar Björkroth kaatui ensimmäisenä taistelupäivänään Karjalassa, ensimmäisessä hyökkäyksessään. En tiedä, näkikö hän koskaan vihollista. Tuo oli se asia, minkä tunsin kirkkomaalla. Siinä on sodan koko kuva. Tästäkö nuori mies halusi kertoa?

Vartiovuoron aikana ehtii miettiä paljon. Näitä poikia ei enää haittaa mikään, eikä heidän enää tarvitse juosta minnekään. Kirkonmenojen jälkeen väki valui hiljakseen ohi. Jotkut paljastivat päänsä.

Kunniavartio valmistautuu sakastissa. Kirjoittaja on toinen vasemmalta.