Olin päiväkävelyllä ja oikaisin Malmin hautausmaan läpi. Helsingin maalaiskunnan kaatuneita lepää korttelissa 71. Malmilla on myös entinen Oulunkylän kunnan hautausmaa ja sankarihautausmaa, mutta eri korttelissa.
Malmin-Tapanilan alueesta yritettiin kauppalaa jo ennen sotia, mutta Malmi ei oikein kelvannut kenellekään. Miehet ja naiset kelpasivat, kun kansan elämä ja koko elämänmuoto olivat vaarassa.
Malmille on haudattu myös paljon pieniä arkkuja. Siellä on myös niitä, jotka taistelivat Suomen ja Pohjolan vapauden sekä Viron kunnian puolesta.
Malmin-Tapanilan alueesta yritettiin kauppalaa jo ennen sotia, mutta Malmi ei oikein kelvannut kenellekään. Miehet ja naiset kelpasivat, kun kansan elämä ja koko elämänmuoto olivat vaarassa.
Malmille on haudattu myös paljon pieniä arkkuja. Siellä on myös niitä, jotka taistelivat Suomen ja Pohjolan vapauden sekä Viron kunnian puolesta.
Suurin osa virolaisista sodassa kaatuneista vapaaehtoisista on haudattu kortteliin 71. Koillis-Helsingin mullassa lepää myös muutama ruotsalainen Syvärinkomppanian sotilas, pari tuntemattomaksi jäänyttä sotilasta ja Oulunkylästä sotaan lähtenyt lotta Anna Maria Schwartz. Iittalan rautatieonnettomuudessa kuolleiden muistokivi on pystytetty tänne.
Viitasaarelta syntyisin ollut lotta Anna Maria Schwartz työskenteli ainakin 12. Divisioonan esikunnassa. Hän kuoli Tanskassa 4.4. 1944. En osaa sanoa, oliko hän sotavamman vuoksi hoidossa. 287 lottaa menetti sodassa henkensä, ja heistä 113 on haudattu sankarihautausmaille. On erikoista, että kaatuneista lotista ei ole minkäänlaista matrikkelia tai tutkimusta. Otan mielelläni vastaan lisää tietoja.
Tuntemattoman sotilaan hauta. Tällaisia on Malmilla kaksi.
Jos on lukenut Orvar Nilssonin kirjan, Malmilta löytyy tuttuja nimiä: kesän 1944 viimeisiä ruotsalaisia sotureita, joiden uurnaa kukaan ei tainnut kaivata kotona. Näitä muutamaa ei odottanut sukuhauta rauhan siunauksista nauttivassa Ruotsissa.
Hangossa toiminut riikinruotsalainen vapaaehtoispataljoona nosti Suomen lipun salkoon Hangossa. Viimeisenä toimenaan se osallistui Hangossa paraatiin - 70 vuotta sitten 15.12. 1941. Sitten se hajotettiin. Pieni osa jäi Suomeen taistelemaan. Heistä muodostettiin Syvärinkomppania, ja se sijoitettiin Syvärille ruotsinkielisen JR 13:n yhteyteen. Kesällä 1944 komppanian vahvuus oli 64 miestä. Heistä 53 oli ruotsalaisia. Pieni komppania muistetaan siitä, miten he poistuivat viimeisenä Talinmyllyltä ja toivat maastosta löytämänsä, tovereidensa jättämän, suomalaisen haavoittuneen mukanaan.
Harlösalaisen sekatyömies Nils Hultenin hauta (kaatui Kaplainmäellä 22.6. 1944) osui eteeni. Korttelissa 71 ovat myös skårelainen maanviljelijä Gunvald Johansson (kaatui Jandebajoella 26.3. 1944), rakennusmies Yngve Nilsson Tukholmasta (haavoittui 22.6. 1944 Vierumäen taistelussa ja kuoli kaksi päivää myöhemmin) ja tukholmalainen merimies Sven Ericsson (haavoittui 1.8. 1944 Suokkaalla ja kuoli haavoihinsa kenttäsairaalassa).
121 ruotsalaista antoi henkensä Suomen ja Pohjolan puolesta.
Iittalassa 4.3.1940 klo 00.45 törmäsivät sotalapsia pohjoiseen kuljettanut ylimääräinen juna 69 ja etelään matkalla ollut pikajuna 50. Vain viikkoa ennen rauhaa. Uhrien nimet ovat kivessä Malmin hautausmaalla (kortteli 71).
Virolaisia Suomen-poikia kesällä 1944
Ensimmäiset saksalaisten kutsuntoja pakoilevat virolaiset tulivat Suomenlahden yli kevättalvella 1943. He halusivat taistella "Suomen vapauden ja Viron kunnian puolesta", kuten heidän tunnuslauseensa kuului. Ensimmäinen vapaaehtoiserä liitettiin Jalkaväkirykmentti 47:een sen III pataljoonaksi. Pataljoonan komentajana oli marsalkka Mannerheimin sisarenpoika majuri Claës Gripenberg.
Syksyllä 1943 tuli vapaaehtoisia lisää. Virolaisista muodostettiin Jalkaväkirykmentti 200. Nämä Suomen-pojat, kuten he itseään kutsuvat, osallistuivat torjuntataisteluihin Karjalan kannaksella kesällä 1944.
Harva tietää, että myös 10 % laivastomme miesvahvuudesta oli virolaisia vapaaehtoisia.
Elokuussa 1944 JR 200:n miehet lähtivät takaisin lahden yli taisteluun Viron kohtalosta. Tilanne oli lähes toivoton. Saksalaiset veivät raskaat aseet mukanaan, neuvostojoukoilla oli huikea ylivoima. Poikien ensimmäinen pataljoona suoritti heti maihintulon jälkeen vastahyökkäyksen Tarton rintamalla läpipäässeen neuvostodivisioonan kylkeen. Suomen-pojat onnistuivat tässä toivottomalta tuntuvassa tehtävässään, divisioonan hyökkäys pysähtyi kolmeksi viikoksi. Tuona aikana evakuoitiin Pohjois-Virosta 70.000 Viron sivistyneistön edustajaa länteen. He kaikki olivat ihmisiä, joita olisi odottanut teloitus tai pakkotyö venäläisten miehitettyä maan.
Venäläisten ylivoima oli kuitenkin niin murskaava, ettei taistelulla ilman raskasta aseistusta ja ulkopuolista tukea ollut onnistumisen edellytyksiä. Viro miehitettiin. Veljeskansastamme kaatui 46.000 miestä, kuoli teloitettuna tai Siperiaan menehtyneinä yli 100.000 ja länteen siirtyi noin 100.000 kansalaista. Kaikki tämä väestöstä, joka oli vain kolmas osa Suomen kansasta, hieman toista miljoonaa. Tilalle he saivat 700.000 vierasta kieltä puhuvaa ja virolaista elämänmuotoa ymmärtämätöntä ihmistä.
Tällaisia kiviä on Malmin hautausmaan 71. korttelissa useita. Suuri osa heistä on kentälle jääneitä.
Malmin hautausmaan yhteydessä todellakin on myös Oulunkylän sotilashautausmaa. Se sijaitsee Pihlajamäkeen menevän tien puoleisen portin vasemmalla puolella (kortteli 91). Oulunkylän seurakunnan pojat ovat siellä.
Lähteitä: http://www.svenskafrivilliga.com/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti