Gloster Gauntlet Mk. II

Etelä-Afrikan liittovaltio lahjoitti Suomelle 29 RAF:lta ostamaansa Gauntlet II -konetta. Viimeinen lentokelpoinen on Suomessa. Sitä lentää Jyrki Laukkanen, eikä sillä hänen jälkeensä taida kukaan muu lentääkään.

Laukkanen 19.7. 2014.

Jämi Fly In 2014

20. huhtikuuta 2014 laskuvarjohyppääjiä kuljettanut pienkone putosi Jämijärvellä lähellä lentokenttää. Kaikki kahdeksan surmansa saanutta olivat Tampereen laskuvarjokerhon jäseniä. Jämin vuotuisen ilmailutapaamisen järjestäjät pohtivat surun keskellä, onko mielekästä järjestää tapaamista tänä vuonna lainkaan. Ilmailijat ja laskuvarjohyppääjät ovat tiivis yhteisö.

Lauantaina 19.7. klo 12:00 ilmaveteraanien DC-3 lensi ohitse. Sitä saattoi siivellä Spitfire Mk. XVI. Yleisöä pyydettiin nousemaan seisomaan ja paljastamaan päänsä kahdeksan menehtyneen laskuvarjohyppääjän muistolle. Juontajan ääni petti tässä vaiheessa.

Hyppykorkeudessa koneen sisuksista alkoi ilmestyä mustia pisteitä. 23 varjoa aukesi taivaan sineen.

Tampereen laskuvarjokerhon harrastajat ja Laskuvarjojääkärikilta avasivat ilmailutapahtuman osoittamalla kunnioitusta onnettomuuden uhreille ja ilmailulle.

De Havilland 114 Heron , Douglas DC-3, Fokker Dr. 1, FVM Ö1 Tummelisa, Gloster Gauntlet Mk. II, kolme kappaletta North American AT-6A Texania, Royal Aircraft Factoryn S.E.5A ja Spitfire nousivat ilmaan kaikki yhtaikaa lauantain näytöksen lopuksi. 

Näytöksessä käytiin kentän omistuksesta leikkisota malmilaisten ja jämiläisten välillä. Malmilaisten päällikkö Saikkonen kirjavalla kalustollaan hävisi vuoden 1808-1809-sodan tykkimiehille.

Fokker Dr. I kävi taisteluja S.E.5A:n ja Tummelisan kanssa ollen joka kerran ketterämpi. Spitfire taas pöllytti Texanit.

Toscanan muistot

Etruskirannikon pikkukylissä ei pahemmin ole toisen maailmansodan muistomerkkejä. Ensimmäisen maailmansodasta sen sijaan on paljon viitteitä. Liki joka kylässä.

Residenssissäni oli pieni museohuone, jossa oli omistajasuvun vanhoja kortteja ja kirjeitä.

San Gimignano

Guardistallo

Mannerheim tiesi suurhyökkäyksestä - mihin?

Miten monta kertaa olenkaan lukenut epämääräisiä väitteitä siitä, että Mannerheimilta olisi pimitetty tiedustelutietoa koskien Kannaksen suurhyökkäystä. Nyt kun Päämajan arkistoja voi kuka tahansa lukea Arkistolaitoksen digitaalisesta palvelusta, kiinnittyy huomio esimerkiksi eversti Valo Nihtilän tilannekatsaukseen helmikuussa 1944.

18.2. 1944 eversti Valo Nihtilä antaa Päämajan operatiiviselle osastolle tilannekatsauksen, jossa hän toteaa, että suomalaiset pitävät hallussaan ainoaa lohkoa, mitä on jäljellä Leningradin alkuperäisestä saartorenkaasta.

Nihtilä ennustaa, että Neuvostoliito pitää kunnia-asianaan poistaa tämän uhan ja ehdottaa varustautumista tällaisen toimenpiteen varalle. Nihtilän mukaan armeija on ryhmitettävä uudelleen ehdoton painopiste Karjalan kannaksella.

Nihtilä epäilee, että hyökkäys on odotettavissa heti, kun Neuvostoliiton hyökkäys Saksan vastaisella pohjoisrintamalla kulminoituu ja siltä kuluu huomattava aika uudelleen ryhmityksen täydennykseen ja vallatun alueen järjestykseen. Tällöin se voi käyttää tätä aikaa hyväkseen hyökätäkseen meitä vastaan Karjalan kannaksella.

Nihtilän mukaan valmisteluja tehdään jo. Siitä kertovat jatkuvat tiedusteluhyökkäykset ja liikehtimiset, jollaisia ei muilla rintamanosilla ole havaittu samoissa määrin.

Talvihyökkäykseen Nihtiläkään ei usko. Kannaksella tiedetään olevan vain kolme neuvostodivisioonaa. Nihtilä epäilee hyökkäysajankohdaksi kelirikon jälkeistä aikaa, kesä-heinäkuuta.

Myös Mannerheim sai katsauksen, ei pelkästään Airo.

Kuussaaren huomiot Nihtilän katsaukseen

Päämajan Sotahistoriallisen toimiston toimistoupseeri everstiluutnantti Kuussaari antoi jo seuraavana päivänä omia näkökohtiaan Nihtilän 18.2. 1944 antamaan tilannekatsaukseen.

Kuussaari ei pidä talvihyökkäystä Kannaksella todennäköisenä, mutta sen sijaan toteaa itäisen erämaarintaman osalta asioiden olevan aivan toisin. Hän näkyilee liittoutuneiden invaasiota ja sen suuntautumista muiden toimintasuuntien lisäksi Skandinaviaan. Silloin neuvostojoukot hyökkäisivät Jäämeren – Äänisjärven seudulla ainakin sitovassa tarkoituksessa ja ainakin saksalaisella osalla rintamaa.

Jo puolenkymmentä divisioonaa Seesjärven pohjoispuolitse Maaselän ryhmän selustaan mahdollistaisi huomattavia välitavoitteita. Suoerämaat olisi ylitetty talven aikana ja toiminta jatkuisi kesällä. Kuussaaren mukaan hyökkäykseen liittyisi myös jonkinlainen offensiivi Syvärillä.

Kuussaari on oikeassa siinä, että liittoutuneet aikovat toteuttaa invaasion ja että Skandinaviaan olisi helppo suunnata jonkinlaista toimintaa liittoutuneiden Euroopan invaasion yhteydessä, mutta hän ei ota huomioon sitä, että toisin kuin Hitler sodan aikana toistuvasti teki, liittoutuneet tuskin hajottavat iskuvoimaansa mahdollisella matkallaan Kolmannen valtakunnan sydämeen.

Kuussaaren kommentit poikkeuksellisen lahjakkaan Nihtilän katsaukseen osoittavat, millaista (tahatontakin) disinformaatiota Mannerheim sai päivittäin alaisiltaan. Ne kertovat hyvistä aikeista – tai sitten oman hännän ”operatiivisesta” nostamisesta.

Missään ei ole sitovasti osoitettu, että A. F. Airo olisi oikeasti ”pimittänyt” tärkeitä tietoja Mannerheimilta. Sen sijaan Päämajan olisi pitänyt jakaa informaation tuojat järkimiehiin ja hölmöihin. Mutta lopullisesti asian osoittaa vasta historian jälkiviisas silmä, joka on mukavassa paikassa katsomassa taaksepäin.

Myös Mannerheim sai Kuussaaren katsauksen, ei pelkästään Airo.

IV AK:n johdon laiskuus

Tähän allaolevaan ei varmaan ole mitään lisättävää. Suurhyökkäykseen on noin kuukausi aikaa.