perjantai 20. huhtikuuta 2018

Öljyntorjuntaan Helsinki-Malmilta: Antonio Gramscin onnettomuus 1987


Tarina siitä, miten onnettomuusorganisaatio aloitti saaristossa

Ratsuni ja minä keväällä 1987

Keväällä 1987 oli ankara jäätalvi. Nesteen jalostamolle menossa ollut neuvostotankkeri Antonio Gramsci ajautui helmikuun alussa karille lähellä Porvoon majakkaa. Laivan tankeissa oli sovjet export blend -raakaöljyä, jota valui mereen 650 tonnia jäiden sekaan.

Alkutalven olin Salmen Jussin ja Lemposen Jarin kanssa ollut UUV:n (nyk. liikuntavirasto) kelkkamiehenä. Teimme latuja ja kävimme tarkistamassa kaupungin merellisiä kohteita saarissa. Silloin olivat lujat jäät ja kovat pakkaset. Myöhemmin keväällä satuin olemaan työvuorossa Pallokentällä, kun Uudenmaan pelastuslaitokset saivat viranomaisten kanssa suunnitelmansa valmiiksi.

Piiripäällikkö Oiva Käsnänen kaahasi Bollikselle, kun olin lähdössä viikonlopun viettoon. ”Kengännumero ja haalarin koko, heti!” hän hihkaisi. Ilmoitin oletuksen. ”Tule Taivalniemeen aamulla seitsemäksi. Lähdetään öljyntorjuntaan.”

Siinä se keskustelu oli. Käsnänen lähti jatkamaan rekrytointia muille kohteille. Kännyköitä ei ollut, ja töitä tehtiin enemmänkin ulkona, ei konttorissa tai vahtikopissa. Oli hän kai soitellutkin, mutta minua ei olisi puhelimella kiinni saanut. Olin ulkona yhtä paljon kuin nykyisin sisällä, eli paljon.

Lauantaiaamuna tulin Taivalniemeen. Pihalla oli pari HKL:n sinistä bussia, joista linjanumero oli piilotettu. Varastomies jakoi haalareita ja saappaita. Paikalla oli turvesäkkejä, kirveitä, lapioita, polttopuita ym.

Olin ottanut halvan pokkarikameran taskuun ja ikuistin stadin duunareitten lkp:n. Hämäräkuvista ei enää saa mitään selvää, mutta alkuun sain muutamia kirkkaita, jotka ovat tässä jutussa.

"Iskuryhmä" Malmin kentältä Kaunissaareen

Sekatyömies Heimo Tolonen lukee Helsingin Sanomia kentän laidalla

Lastasimme tavarat kyytiin ja bussit tekivät siirtokuljetuksen Malmin lentokentälle. Minulle annettiin tehtäväksi ajaa moottorikelkalla ulkosaaristossa ja tehdä kairausnäytteitä, jos jään alla jotain olisi. Kyselin kelkkaani. ”Se tuodaan perässä”, sanoi Käsnänen.

Malmin kentällä odottelimme hetken. Puolustusvoimat oli virka-apuna lähettänyt joukkojenkuljetushelikopterin (Mil Mi-8). Se on sellainen kolossi, ettei sillä mistään Taivalniemen parkkipaikalta lähdetä. 

Tavarat kainaloon. Helikopteriin nouse.

Siirryimme Sipoon Kaunissaareen. Sen itäpuolen saarilla tulisi olemaan Helsingin rantojen suojelun etulinja. Kun tulimme ulos, matkustamossa meitä vahtinut totinen vääpeli töni meitä kuin alokkaita. Halusi meihin työmiehiin vauhtia. Minuun ja Naumasen Penttiin hän ei koskenut. Minä olin ketterä eikä ollut syytä, ja Pentti oli voimanostaja, jonka vyöllä roikkui iso puukko. Lentäjä näytti hyväntuuliselta, naureskeli siellä ikkunassa.

Paikan päällä selvisi mittakaavan suuruus. Pelastuslaitos johti, mutta meidän kaupungin työväestä kerätty pumppumme oli erään vakinaisesta palveluksesta eronneen everstiluutnantin komennossa. Kaunissaaressa oli väkeä mustanaan. Suunnitelma oli jakaa turvesäkkejä, lapioita ja polttopuita valmiiksi kaikkiin Porvoon edustan saariin vapaaehtoisia rantojen puhdistajia varten.

Sinä keväänä heitä ilmoittautui 3000. Pääkaupunkiseudun luonto kiinnosti.
   
Hydrokopteri toi Sipoon Kalkkirannasta hernerokkatonkkia ja banaaneja. Ylen uutiset tuli paikalle, kun olimme särpimässä. Maalari Heikki Miettinen kertoi myöhemmin, että hänen pieni tyttärensä oli sanonut, että isi söi telkkarissa banaania. Uutisissa meitä sanottiin UUV:n iskuryhmäksi. Heikki oli aina hyväntuulinen verbaalivirtuoosi ja kuittasi: ”Nyt sitten tiedätte, mitä on iskuryhmä. Se on kasa joutomiehiä, jotka lähetetään johonkin kusiseen paikkaan.”

Joku kyseli Käsnäseltä, kauanko ollaan ja kuka maksaa. Käsnänen sanoi, että ei sitä tiedä mutta ainakin koko viikonloppu menee ja että Ilaskivi (silloinen kaupunginjohtaja) maksaa.
Lähdimme jalan jäälle tiedusteluretkelle kohti lähimpiä luotoja. Parilla pojalla oli krapula. Toisen maha meni sekaisin, ja hänen piti keskellä jäätä käydä paskalle. Hän pyyteli paperia, mutta eihän kenelläkään paperia ollut. Minä keksin, että onhan meille kaikille jaettu öljyntorjuntaohjeet. Riittää että Käsnäsellä on. Muiden öljyntorjuntaohjeilla pyyhittiin persettä.

Kelkkani saapui iltapäivällä auringonlaskun aikaan. Katselin kun helikopteri saapui ja sen alla roikkui pussi, jossa rakas Lynx oli. Olin kauempana mutta näin, miten Naumasen Pentti meni vapauttamaan pussin.

Pentti Naumanen ottaa kopin

Lauantai ja sunnuntai siellä menivät. Sunnuntaina tiedustelin jäällä ja kairasin reikiä hiki päässä, mutta öljyn murenaa en nähnyt. Muut pojat hajauttivat välineistön saariin ja merkitsivät paikat karttaan. Enempää meidän ei tarvinnut tehdä.

Siitä tulikin vuosiksi arvoitus, että mihin se öljy oikein meni.

Jäiden lähdettyä alkoi pelastuslaitosten koordinoima vapaaehtoisten raskas työ. Everstiluutnantti oli miettinyt sitä murheissaan jo saaressa. "Se on kamalan väsyttävää sotaa tahraavaa öljyä vastaan, hän sanoi. Aalto tuo uuden kalvon, kun edellisen harjaat." Lopulta työ oli kuitenkin enemmän tahrapaakkujen lapioimista.

Vain 60-80 tonnia öljystä saatiin kerättyä pois. Raakaöljyä kulkeutui laajalle alueelle Helsingin ja Kotkan välille jään alla ja kevään kuluessa. Osa ehkä haihtui ja osa velloutui meressä emulsioksi ja muodosti rannoille likaavia tervapaakkuja.

Loput katosivat jonnekin: pohjaan tai sinnepäin, mistä se oli tullutkin.


–Talvella emme voineet tehdä juuri mitään. Helvetin hienot suunnitelmat tehtiin ja paljon paperia syntyi! Silloin tällöin olimme merivartioston helikopterilla pörräämässä Suomenlahdella. Mitään ei pystytty tekemään, sillä öljy oli jään seassa.
Fagerstedt muistelee, että puhdistustöihin päästiin jäiden sulaessa.
–Silloin ihmiset alkoivat soitella, että öljyä on rannalla. Määrät eivät kuitenkaan olleet suuria, sellaisia kokkareita. Enemmän öljyä oli ulkosaarilla.

Antonio Gramsci oli kuuluisa öljyruisku jo aiemmilta vuosilta. Vuonna 1979 tankkeri ajoi karille Latvian rannikolla. Mereen päätyi silloin 5500 tonnia raakaöljyä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti