Yrjö Jylhän koskettava runo talvisodan Taipaleenjoen joulusta. Runon intertekstuaaliset viitteet ovat helposti aukeavia. Likaiset miehet parroissaan... Koukunniemeen oli aamulla vihollinen hyökännyt lujaakin, mutta Kirvesmäkeen tykistö ampui vain häirintätulta. Suvannon takana neljäs neuvostodivisioona oli saanut valmiiksi ryhmityksensä ja valmistautui hyökkäämään.
PYHÄ YÖ
Oli muuan Jooseppi Kirvesmies
oli siellä missä me muutkin,
jäi hältä vaimo ja kotilies,
ja vieri viikot ja kuutkin.
Hän harvoin kirjoitti Marjalleen
ja harvoin kirjeitä saikin,
mut jouluaaton kun ehtooseen
tuli säästi joukkomme harvenneen,
niin kuulla saimme me kaikin:
On poika syntynyt Joosepille
ja Marjatalle, ja Marjatalle !
Se syntyi mustimman orren alle,
on tuskin peitettä sille.
Me kaikki hengessä polvistuimme
ja lapsen vierelle kumarruimme
ja siunauksen luimme.
Ja monta paimenta parrakasta
lumessa valvoi ja vartioi,
ja vartioi sitä pientä lasta
petojen saaliiksi joutumasta-
maa, taivas kiitosta soi.
Ja Suomen korpien yllä hohti
nyt tähti suurempi muita,
ja me kaikki käännyimme sitä kohti,
ja meidät kaikki se kotiin johti,
se tähti suurempi muita.
Yrjö Jylhä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti